Mä oon vieläki ihan rikki siitä porukoitten eilisestä soitosta.... Oon yrittäny koko päivän olla ajattelematta sitä, mut aina ku se sitten tulee mieleen nousee kyyneleet. Mä oon jopa jo ajatellu jääväni suomeen ihan vaan porukoitten takia. Mikä on mua itteeni ajatellen niin väärin.

Mä en ikinä tällä mun työkokemuksella tuu saamaan tällästä työpaikkaa suomesta, mutta vuoden pari Southamptonin jälkeen tuun samaan huomattavasti helpommin. Tää työ tuo mulle niiiiiin paljon kokemusta, niin työ- ku muutenki, ja mä saan samalla tietää miten mä pärjään ihan täysin yksinäni vieraassa maassa. Eli tuun tietämään mun omat mahdollisuuteni.

Jos mä suomeen jään, mä luultavasti olisin loppuikäni jossain myymälässä töissä ja ehkä, siis ehkä, kolmekymppisenä ylentyisin myymäläpäälliköksi. Ikinä en tuu samaan töitä vakuutusalalta. En ikinä. En ilman tätä työkokemusta minkä saan Englannista.

Se mun pitää mennä viikonloppuna kertomaan porukoille. Ainut mitä mä niiltä tarvisin eniten on niitten tuki ja kannustus. Ilman sitä tää lähtö tulee olemaan niin paljon vaikeempi ku mitä se jo nyt on.