Äiti soitti aamulla ja halus keskustella mun Englantiin lähdöstä. Ne ei halua että mä lähden ja mun pitäis kuulemma vielä miettiä sitä. Mitään kirjallista sopimusta mä en oo tehny työpaikasta, mutta oon irtisanonu itteni nykyisistä töistä; en virallisesti mutta kuitenkin. Iskä oli jo ajamassa mun luo keskustelemaan mun kanssa lähdöstä.

Mä romahdin sen puhelun aikana ihan täysin. Ja itkiessä ei todellakaan oo helppo perustella miks mun pitää sinne lähteä. Ja mitä mä sitten tekisin jos mä suomeen jäisin? Oon kattonu miten vaikeeta mun kaverilla on löytää työpaikkaa esim. Tampereelta tai Jyväskylästä. Ei se tulis olemaan mullekaan yhtään sen helpompaa. Sitten mä olisin p-a ja työttömänä täällä hakemassa töihin, kun tietää että mä olisin voinu olla Englannissa samaan aikaan töissä ja vielä oman alan! Mut voi että toi puhelu oli vaikee...

En mä töihin hakiessa tajunnu tai ei tullu mieleenkään miten paljon rahaa muuttaminen vaatii vaikka onki työpaikka valmiina. Pelkästään asuntoon menee 1000€ heti alkuunsa. Onneks näistä mun tavaroista saa pikkasen käteistä... Mut ei sillä pitkälle pötkitä. Mä joudun varmaan ottamaan lainaa pankista parisen tonnia, että pääsen alkuun. Tai sitten on vaan alettava lottoamaan ja toivottava parasta.

Tässä vaiheessa mulla ei oo mitään järkee jäädä suomeen ja mikkeliin, enkä mä välttämättä kehtaiskaan jäädä ku oon hehkuttanu mun englantiin muuttamista kaikille.

Tää lähtö ei oo muutenkaan helppo juttu, että miks mun porukoitten piti vielä tää tehdä mulle?? Eiks niitten pitäis olla todella kannustavia ja auttavaisia tässä asiassa??