maanantai, 21. joulukuu 2009

Vuosi tiivistettynä

Enpä ookkaan vuoteen täällä käyny. :) Oho.

Tässä on niin hirveesti tapahtunu. Oon reissannu Skotlannissa, Prahassa, Suomessa lomalla ja Ranskassa tämän vuoden aikana. Viime marraskuussa (alle 3 viikon täällä olon jälkeen) tapasin nykyisen poikaystäväni, Markin. Me asutaan nyt yhdessä ja enempää en vois kehenkään olla rakastuneempi. Se ihminen on aivan ihana. Meillä on ihan uskomatonta seksiä ja typeriä riitoja. Musta tuntuu että tän ihmisen kanssa mä voisin viettää lopun elämäni. Mä oon niin valmis naimisiin ja hankkimaan lapsia tän miehen kanssa! :) Markin takia tää vuosi on menny niin nopeesti.

Töistä en enää välitä niin paljoa. Työt itsessään on mukava, mutta ne ihmiset joitten kanssa on töissä ei niinkään. Mä vaihdoin tiimiä kun en yksinkertasesti kestäny sitä paskaa enää. :) Mutta elämä hymyilee ainaki vapaa-ajalla. Ylihuomenna tuun käymään taas Suomessa viettämässä muutaman päivän joulua, jos vaikka Suomessa satais lunta eikä vettä tai hyvällä onnella räntää. :) 

 

 

tiistai, 16. joulukuu 2008

Vihdoinkin!

No niin nyt sitten pääsen tekemään ensimmäisen päivitykseni täältä Sotonista. Vihdoin ja viimein kun sain kämppään nettiyhteyden.

Kaikkee on kerinny tapahtumaan ensimmäisen kuukauden aikana ku oon täällä ollu. Töissä on kivaa, tykkään tosi paljon. Meillä on ihan huippu tiimi, kaikki on aivan ihania. :) Mä oon löytäny ittelleni jonkinlaisen säädön. Mark on 30-vuotias software-insinööri. Nörtti mikä nörtti.

Elämä täällä on lähteny käyntiin niiin hyvin, ettei paremmin ois voinu lähtee. Alkuun oli todella pientä koti-ikävää, mutta se meni ohi ja nyt tällä hetkellä mä kaipaan mun kavereita enemmän ku koskaan. Mä vaan haluun ne tänne. Äsken juttelin mesessä Elisan kanssa ja alko melkein itkettää ku iski ikävä. :) Henriä, Anua, Emiliaa, Maria ja Tuuliaki on ikävä... Jos nyt Elisa vaikka tulis uudeks vuodeks tänne. =D Se ois ihan huippua!

Jouluks oon menossa Suomeen. Aatto meneeki sitten matkustaen, ku pitää jo puol seittemän olla bussissa menossa Heathrowlle. Kolmen jälkeen oon Helsinki-Vantaalla ja sieltä sitten vielä Pertunmaalle. Sunnuntaina sitten takasi tänne ja maanantaina taas töihin. Pika visiitti Suomeen ja lauantaina käyn todellaki Mikkelissä moikkaamassa kavereita ja ex-työporukkaa.

Huomenna pitää olla kunnon turisti ja räpsiä kuvia kaikesta mahdollisesta mikä vaan näyttää nähtävyydeltä. :) Pitää nimittäin palauttaa jouluna kamera porukoille...

lauantai, 1. marraskuu 2008

Se on menoa kohta!

Huomenna on lähtö. Vieläkään ei jännitä; mä luulen, että sen mun kaverin, Anun, mukaan lähteminen vaikuttaa siihen ettei mua jännitä. Mä en omasta mielestäni oo aikasemminkaan jännittäny mitään tärkeitä ja isoja juttuja, pienempiä sitten niittenki edestä. Esimerkiks monta kertaa oon jännittäny ihan vaan töihin lähtemistä! :)

Mutta tosiaan huomenna tähän aikaan mä oon hotelliin kirjautunut ja toivon mukaan tiedän mihin seuraavana päivänä pitää mennä, kun alkaa koulutus jne. Sain viikolla tietää, että mun kanssa on samaan aikaan alottamassa työt joku Annukka jostain päin Suomea. Mitään en varsinaisesti siitä tiedä, pelkästään sen et se on ihan yhtä pihalla ku minäki. :) Mikä on tietenki hyvä asia. Jotenki... Sen kanssa on ehkä mahdollisuus jopa löytää kimppakämppä!

Mutta kertoilen sitten jossain vaiheessa taas kuulumisia. Heti kun tulee semmoinen tilanne, että pystyy kirjottamaan tänne ja ylipäätänsä pääsee nettiin.

Eli kuulemisiin!!

perjantai, 17. lokakuu 2008

16.päivää lähtöön

Lähtö lähenee ja mä en oo saanu edes pakattua osaa tavaroistani. Ongelmana on vielä saada myytyä tai johonkin säilöttyä mun sänky ja ruokailuryhmä. Ongelmallista kun ketään ei kiinnosta. Toisaalta sängyn vois käärästä kunnolla muoviin ja yrittää saada se porukoille mahtumaan....

Asiasta ihan toiseen. Meillä on käyny töissä yks kuski aina välillä tuomassa kuorman. Se on 19-vuotias söpö poika joka on mulle koko viime kesän ja nyt syksyn flirttaillu. Se kun sai tietää mun lähdöstä, se katto mua suoraan silmiin ja pyysi etten mä lähtis ku se on täällä ja puhu haikeista jäähyväisistä. :) Mä kävin sen kanssa syömässä ja viettämässä perjantai-iltaa muutama viikko sitten; mä en sitä minään treffeinä pitäny, ihan vaan kävin tutun kanssa syömässä. No anyway, tais sitten eilen olla ne meidän "haikeet jäähyväiset". Mulla on töitä enää ens viikolla ja mä tiedän jo nyt etten mä sitä ainakaan töissä tuu näkemään. Me ei eilen sanottu mitään muuta ku moi toisillemme. Tosi haikeeta...

Se on jännä miten voi joku puolituttu jäädä kaivamaan mieltä ja se ettei sille saa sanottua kunnolla hyvästejä. Kun sitten taas mun ystävien, joitten kanssa on tullu koettua vaikka mitä viimisten kolmen vuoden aikana, hyvästien sanomatta jättäminen ei pahemmin tunnu missään. Outoa...

Mua ei itteeni niinkään jännitä lähteminen; ei pyöri mahassa perhosia tai muutenkaan en stressaa. Mutta mun kroppa reagoi ihan selkeesti. Alunperin mä luulin, et tää on vaan jonkinlainen kausi, ennen ku juttelin Anun kanssa ja se ehdotti, että mun kroppa vois tiedostamatta stressata lähtöö.... Mä en siis syö. Mä elän tällä hetkellä ihan täysin tupakalla ja muutamalla leivällä päivässä. Ajatuskin lämpimästä ruoasta etoo. Mulla ei oo nälkä oikeestaan ollenkaan; mun maha vaan on tyhjä. Ja näin ollaan menty jo pari viikkoo ja painoa on tippunu. Painon tippumisessahan ei tietenkään oo mitään huonoa, mutta se että on niin vetämätön olo ja oon huolissani mun vitamiinin ja muitten tarpeista. En halua mitään puutostiloja kuitenkaan. Mä lihon sitten tuplasti takasi kaikki ku pääsen kotiutumaan sinne Englantiin. :) Nice...

Toisiks viiminen viikonloppu Mikkelissä ja mulla ei oo suunnitelmia yhtään. Aika huonoa. Tai sainhan mä kutsun viime tiistaina joittenki HKKK:laisten tupareihin... ;)

torstai, 9. lokakuu 2008

Lähtöesteitä

Mä tiesin alusta asti, että tää mun lähteminen ei todellakaan tuu olemaan halpa missään nimessä. Sen takia hainkin sitten Visaa pankista. Lähinnä siks että saisin maksettua ekan kuun vuokran ja takuuvuokran siellä.

Oon juossu pankeissa niin täällä ja laittanu viestiä Hyvinkäälle, ja aina sieltä annetaan vähänkin toivoa. Mä en saa Visaa, koska en oo enää opiskelija ja mun tämän hetkiset tulot ei oo niin huimat, että ne luottoa myöntäis. Jos oisin persaukisena opiskelijana, kuukausi tuloina opintotuki 435€/kk + mahdollinen opintolaina 300€/kk, hakenu luottokorttia, oisin heti välittömästi kyllä saanu Visan ja vaikka mitä muita luottokortteja. Mutta nyt kun oon osa-aikasena töissä ja kuukausi palkka on lähes saman verran ku toi opintotuki+laina yhteensä ni ei mulle mitään luottokorttia anneta.

Joten sitten taas kerran kävin paikallisessa pankissa ja laitoin Hyvinkäälle viestiä. Sieltä sitten soitti naishenkilö ja käski tekemään lainahakemuksen ja porukat takaamaan sen. Lainasummakaan ei olis ollu mikään hirvittävän iso; alle parissa vuodessa oisin sen saanu maksettua pois täysin kokonaan. Nyt sitten soitti nainen ja sano samat syyt mun lainansaamista vastaan ku miks en visaa saanu. Tämän hetkiset tulot liian pienet. Turha siinä sitten selitellä, että siinä vaiheessa ku mä sitä lainaa alan takasi maksamaan mun tulot on enemmän ku tuplaantunu! "Mutta kun meidän tulee ottaa huomioon sinun tämän hetkinen maksukykysi." Blaa blaa blaa!! Vittu kun pisti vituttamaan koko saatanan paska!! Ei noi pankki-ihmiset ainakaan helpota mun lähtöö. Pitää vissiin pyytää iskää ottamaan se laina omiin nimiinsä... Tosi kiva.

Tiedänpähän ainaki sitten viimeistään ku tuun takasi Suomeen ni vaihdan pankkia. Muutenki menee hermot ku kaikki mun pankkiasiat pitää hoitaa sen pankin kanssa missä mulla on tili avattu vaikka asun jossain ihan muualla. Vittumaista.