Nyt on sitten porukoitten kanssa "keskusteltu" ja ne alkaa pikkuhiljaa hyväksymään mun lähdön. Lupasivat mua tukea kaikessa jos sikseen tulee. :) Mikä on tietenki tosi hyvä juttu. Nyt mulla on henkisesti jo hyvä olla ja se vähänen masennus mitä porukat sai aikaseks hävis viikonlopun aikana. Eli nyt on taas vähän kirkastunu mun maailma.

Kävin tänään ostamassa lentolipun Lontooseen. Eli se on nyt hoidettu. Sain perjantaina vielä tietää että mun yks kaveri on lähdössä samana päivänä kanssa Southamptoniin yhden sen kaverin kanssa. Se mun kaverin, Anun, kaveri Nina oli siellä viime vuoden vaihdossa ja nyt ne lähtee kattomaan sen Ninan kavereita. Mikä on kanssa ihan huippu juttu, koska ne tulee samalla lennolla ja samaan kaupunkiin. Ei tarvii mun palloilla Heatrowlla ja panikoida tuunko ikinä löytämään oikeeseen bussiin. :) Ja onpahan mullaki sitten joku tuttu ensimmäisen viikon ajan siellä. On vähän helpompi laskeutuminen mun uuteen elämään.

Ja mun isoveli soitti mulle tiistaina ja oli mun puolella tässä muutossa ja ihan innoissaan kanssa. Mä luulen että se sai mun porukat ymmärtämään tän asian mun kannalta ja isoveikan sana on aika iso asia meidän porukoille; onhan se kuitenki "äitin poika". :D

Haikeeta tulee lähtö olemaan kuitenki. Mun paras kaveriki sano että sillä oli tullu ihan tippa linssiin ku tajus että mä oon ihan oikeesti nyt sitten lähdössä... Vaikka me ei nyttenkään niin usein nähdä ku asutaan ihan eri kaupungeissa, mut sitten nähdään paljon vähemmän...

Mä oon pitämässä jonkinlaisia Tervemenoa-bileitä ja mä luulen että se menee ihan täysin jossain vaiheessa itkemiseks ku tulee jo siinä vaiheessa ikävä kaikkia. Ku se on jo nyt vähän itkemistä ku ikävöi jo etukäteen kavereita ja perhettä...

Mut kyllä se siitä. Sen on pakko.