Lähtö lähenee ja mä en oo saanu edes pakattua osaa tavaroistani. Ongelmana on vielä saada myytyä tai johonkin säilöttyä mun sänky ja ruokailuryhmä. Ongelmallista kun ketään ei kiinnosta. Toisaalta sängyn vois käärästä kunnolla muoviin ja yrittää saada se porukoille mahtumaan....

Asiasta ihan toiseen. Meillä on käyny töissä yks kuski aina välillä tuomassa kuorman. Se on 19-vuotias söpö poika joka on mulle koko viime kesän ja nyt syksyn flirttaillu. Se kun sai tietää mun lähdöstä, se katto mua suoraan silmiin ja pyysi etten mä lähtis ku se on täällä ja puhu haikeista jäähyväisistä. :) Mä kävin sen kanssa syömässä ja viettämässä perjantai-iltaa muutama viikko sitten; mä en sitä minään treffeinä pitäny, ihan vaan kävin tutun kanssa syömässä. No anyway, tais sitten eilen olla ne meidän "haikeet jäähyväiset". Mulla on töitä enää ens viikolla ja mä tiedän jo nyt etten mä sitä ainakaan töissä tuu näkemään. Me ei eilen sanottu mitään muuta ku moi toisillemme. Tosi haikeeta...

Se on jännä miten voi joku puolituttu jäädä kaivamaan mieltä ja se ettei sille saa sanottua kunnolla hyvästejä. Kun sitten taas mun ystävien, joitten kanssa on tullu koettua vaikka mitä viimisten kolmen vuoden aikana, hyvästien sanomatta jättäminen ei pahemmin tunnu missään. Outoa...

Mua ei itteeni niinkään jännitä lähteminen; ei pyöri mahassa perhosia tai muutenkaan en stressaa. Mutta mun kroppa reagoi ihan selkeesti. Alunperin mä luulin, et tää on vaan jonkinlainen kausi, ennen ku juttelin Anun kanssa ja se ehdotti, että mun kroppa vois tiedostamatta stressata lähtöö.... Mä en siis syö. Mä elän tällä hetkellä ihan täysin tupakalla ja muutamalla leivällä päivässä. Ajatuskin lämpimästä ruoasta etoo. Mulla ei oo nälkä oikeestaan ollenkaan; mun maha vaan on tyhjä. Ja näin ollaan menty jo pari viikkoo ja painoa on tippunu. Painon tippumisessahan ei tietenkään oo mitään huonoa, mutta se että on niin vetämätön olo ja oon huolissani mun vitamiinin ja muitten tarpeista. En halua mitään puutostiloja kuitenkaan. Mä lihon sitten tuplasti takasi kaikki ku pääsen kotiutumaan sinne Englantiin. :) Nice...

Toisiks viiminen viikonloppu Mikkelissä ja mulla ei oo suunnitelmia yhtään. Aika huonoa. Tai sainhan mä kutsun viime tiistaina joittenki HKKK:laisten tupareihin... ;)